Samaan aikaan kun vasarat ja lapiot heiluivat Tampereella ja Joensuussa tehtiin katumusharjoituksia, oli Vasemmistoliiton paikallisyhdistyksellä Lopella aikaa olla ihan tavallisten ihmistenkin parissa torilla. Aino-Kaisa Pekonen, toinen varapuheenjohtajistamme, muisteli mainostaneensa itseään rintanapein puoluekokouksen valintojen edellä. Toista on nyt meno, kun jo joidenkin liikkeiden (ei-mitään-nimiä) sisällä tehdään tuhansien eurojen investointeja itsensä markkinointiin. Ja kuka vielä sanoo, ettei raha ratkaise?

Samat asiat nousivat yhdistyksemme palautekyselyn kärkeen: jäteasia ja omaishoitajat - ne kuntalaisten peruspalvelut, joita höylä tai viikate koko ajan uhkaa. Molok-asiastakin juttua piisasi. Yleissanoma on suunnaton pettymys siitä, että asioita ei nähdä pitkällä tähtäimellä. Pääasiana pidetään sitä, että itse ei vaan joudu maksamaan mistään eikä vaan kunnan budjettiviivan alle tule kuluja ympäristöasioista, ainakaan nyt seuraavassa laskelmassa. Luonnonsuojelu on ihan kivaa juu, mutta en halua maksaa ja mieluiten suojelen vasta vuoden päästä. Investointi palveluihin nyt on parasta ympäristö- ja kuntalaispalvelua.

Kojussamme oli arvattavana kaksi vekotinta eli mikätintä. Vaikea oli juttu, sillä meni jo kansainvälisen luomutuotannon puolelle osittain. Kyseiset esineet olivat afrikkalaista käsityötä - toinen kahvinkeitin ja toinen punasavinen kestoväri, joka kostutettuna toimii vaikkapa huulipunana. Armahdimme arvaajia ja arvoimme kerbera-asetelman kaikkien vastaajien kesken. Onnea voittajalle, joka pyyhälsi Läyliäisistä takaisin tyytyväisenä noutamaan kukkaansa!

Aino-Kaisa lähti Tammisaareen laskemaan seppelettä Puhakan Sirpan kanssa ja kuulemaan Tarja Halosen puhetta.

Odotamme mielenkiinnolla huomisaamun puoluekokousten antia. Siellä kun - Iltalehteä lainatakseni - punasilmäiset hyväksyvät julkilausumia sinisilmäisten luettaviksi. Onni että itsellä oli viime kesän puoluepippalossa pieni budjetti - ja nähtävästi muillakin, kun päätökset olivat hyviä.