Gabriel Garcia- Marquesin romaanissa Sadan vuoden yksinäisyys juntattiin laitumelle kyltti "Pitäkää varanne, lehmät - elämä on lyhyt". Se jaksaa naurattaa ja myös itkettää minua vuositolkulla. Puhumatta muista kyseisen romaanin nykyaikaan soveltuvista osista tämä tunnuslause tulee aina mieleen, kun kysytään jotain elämän mottoa tai ohjenuoraa. Valitettavasti vain kaikki eivät ole varustettuja avaralla mielellä ymmärtämään tämän jalon lausahduksen syvintä sanomaa...

Elämä on lyhyt. Myös lyhyt on valtuustokausi, ja se lähenee loppuaan näinä kuukausina. Puolueet terästäytyvät vaaleja varten ja taktiikkoja hiotaan. Markkinointi-ihmisenä tiedän, että saman sanoman voi esittää sekä vetoavasti että mitäänsanomattomasti. Hienosäädöstä on paljon kiinni, miten huomiota saa ja mikä vetoaa.

Toisaalta: jos sanomaa on ja se on oikea, on perustus luja. Kenellekään ei tarvitse tarjoilla esimerkiksi Vasemmistoliiton perusajatusta puettuna pitseihin tai mainostarjouksiin. Se tästä aatteesta tekee helpon markkinoida, että se puolustaa heikkoja, siipeensä saaneita, huonosti toimeentulevia, niitä, joita kukaan muu ei puolusta. Samoin se kannattaa sellaista politiikkaa, joka ajaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, missä sekä luonnonsuojelu ja ihmisten sekä myös eläinten oikeudet otetaan huomioon. Ei tarvitse keksiä kommervenkkejä, kun perustus on vakaa ja kaikkien tiedossa.

Elämä on lyhyt: muistakaa, että meillä on paljon puolustettavaa!