Huomaan isoa hajontaa äänestysikärajan alentamista koskevissa mielipiteissä. Vaikka esim. Kokoomuksen "virallinen" kanta (mikähän se on, olisiko puolueohjelman osa?) on kuntavaalien ikärajan alentaminen 16 vuoteen, eivät kaikki ehdokkaat ole tämän takana.

Itse käänsin kelkkani kuluvan neljän vuoden aikana. Aiemmin kannatin alennettua äänestysikärajaa. Mutta ei sittenkään!

Nuorten elämä on nykyään vaativaa. Koulu on raskasta, yhä enemmän osaamista vaativaa. Tekniikka, liikunta, kerhot ja muut harrastukset vaativat aikaa ja paneutumista. Joillakin on oma minä hukassa. Perheessä voi olla sosiaalisia ongelmia. Nuoremmat sisarukset ja jopa omat vanhemmat voivat oireilla. Tällöin lapset voivat joutua varhaiseen huoltajan osaan, joko tieten tahtoen tai tahtomattaan.

Nämä eivät liity sitten äänestämiseen vai? Kyllä ne liittyvät. Mielestäni lapsilla ja nuorilla on oikeus elää aikuisikäänsä asti (sanotaan nyt, että se on 18 vuotta, koska lain kirjaimella näin annetaan ymmärtää) eli lapsuuden ja nuoruuden luottaen siihen, että aikuiset huolehtivat yhteiskunnan asioista. Jos ei kotona kaikilla aina vanhemmista olekaan aikuista tukea ja turvaa, on sentään annettava mahdollisuus jättää vastuunkanto kunnallisissa asioissa 18 vuotta täyttäneille. Sitä vastoin entistä enemmän haluaisin, että nuoret olisivat paikalla valtuustosalissa ja lautakunnissa kertomassa mielipiteensä. Sitä ei varmasti kellään luottamushenkilöllä ole varaa ohittaa.

En epäile, etteikö kiinnostusta ja taitoa olisi, tai nokkeluutta ja älyä. Asia nyt vain on niin, että puppua on se, että nykyisin kasvetaan aikuisiksi nopeammin kuin ennen. Meidän vanhempien täytyy hoitaa yhteiskunnan asiat niin, että nuorilla on turvallinen olo eikä heidän luottamuksensa asioiden käsittelykykyymme kaadu. Onko äänestysikärajan alennus jälleen yksi keino paeta vanhemmuutta ja vastuuta? Vai onko se joidenkin poliitikkojen kikka houkutella markkinahumulla ja julkisuudella nuoria äänestäjiä?