Uusi vuosi lähestyy rauhattomasti. Israel käynnisti totaalisodan piskuiselle palestiinalaisten täyttämälle Gazan alueelle, jossa on jo satoja ihmisiä - suurimmaksi osaksi siviilejä - kuollut. Aina yhtä suurella hämmästyksellä olen seurannut luteriaisen kirkkommekin jäsenten kehittämää Israelin ystävät -yhdistyksen ja Patmos-seuran argumentteja, miksi juuri Israel, Herran valittu kansa, saa tehdä veritekoja. Tähän asti on perusteet löydetty noissa piireissä. Mitenkähän nyt? Talonpoikaisjärki ja oikeudenmukaisuuden taju puhuvat Herran valittua vastaan, mutta kysehän ei olekaan loogisuudesta, onko edes oikeudenmukaisuudesta. Toivoa sopii, että maailma tulee apuun, mutta miksi mikään muuttuisi?

Joulua saimme viettää melko rauhaisasti kotona Suomessa, Lopella. Nyt käydään vaativaan uuteen vuoteen laman varjossa, ilmastonmuutoksen uhkaamana. Meitä uhkaa myös muistinmenetys. Paikallislehdessä kansanedustaja Heinonen kirjoitti äsken neuvolajärjestelmästämme pitkät tarinat. Hyvä toki niin. Suuri osa kansalaisista ei  kuitenkaan tiedä, että jokapäiväinen leipämme eli kansalaisoikeudet, kunnon työaikalait, tasa-arvoon pyrkivät säännöt, mielipiteen ilmaisun vapaus ym. ovat oikeuksia, jotka poliittinen vasemmisto on meille aikoinaan työllään turvannut. Sillä pohjalla on nyt hyvä toimia ja tehdä politiikkaa. Kerrotaanko myöskään kouluissamme tarpeeksi Suomen omasta verisestä sisällissodasta? (tuoreen lukiolaisen kanssa juteltuani  kävi ilmi, että ei  kerrota.) Sama koskee lähinaapurin Viron neuvostomiehityksen aikaisia vääryyksiä.

Ihmismuisti on lyhyt ja valikoiva. Voimia uuteen vuoteen, Lähi-Itään ja meille vielä lähemmäs. "Rauhaa pallolle tälle, jotta vois pinnalla sen ihminen onnensa ottaa - rauha on ehto sen!"