Auttamista eri Euroopan maissa vertaileva SHARE-tutkimus on osoittanut vääräksi väitteen, että "liian hyvät" palvelut eivät innosta ihmisten keskinäiseen huolenpitoon. Ja että vastuuta pitäisi sysätä enemmän yksittäisille ihmisille ja sen sijaan sitä pitäisi karsia yhteiskunnalta. Tähänhän hallituksemme on reippain askelin pyrkimässä - ajamassa alas sitä arvokasta työtä, jota vasemmiston ja keskustan voimin tehtiin hyvinvointivaltion edestä.

SHARE-tutkimus osoittaa, että Etelä-Euroopassa,  jossa tunnetusti hyvinvointipalvelut eivät ole samaa luokkaa kuin Pohjoismaissa, todellakin tunnetaan enemmän auttamisvelvollisuutta kuin meillä. Todellisuudessa kuitenkaan näissä etelän maissa ei auteta lähimmäisiä enemmän, vaan nimenomaan juuri Pohjois-Euroopan maissa.  Näin ollen siis korkeatasoisissa hyvinvointipalvelumaissa auttaminen ja itse palveluiden kehittäminen kulkevat käsi kädessä eivätkä suinkaan sulje pois toisiaan.

Se on varmasti osin demokratian juurtumista ja sitä, että asioihin vaikuttamista oikeudenmukaisin keinoin ja yhteistyöllä pidetään itsestäänselvyytenä. Auttamishalua on osin skandinaavinen talkoohenkikin.

Voi vain arvailla, miten sitten käy, jos nämä vaivalla aikaansaadut palvelut ajetaan kokonaan alas. Herpaantuuko synkän pohjolan alakuloon taipuvainen väki kokonaan lähimmäisenrakkaudestaan? Järkevää ei varmasti ole pallotella vastuuta julkinen-yksityinen tai yhteiskunta-yksilöt -akselilla. Enemmän vastuuta varmasti lähimmäisistään tuntee sellainen kuntalainen ja kaupunkilainen, joka tietää verorahoillaan saavansa varmasti apua, kun tiukka paikka tulee. Jaksamisen tukeminen on myös jo yksi askel auttamisperinteen vaalimisessa.