Luottamushenkilöillä ja virkamiehillä on edessään kunnan budjetin säätö. Ja kuten aina, ei pelkkä säätö vaan myös säästö. Vaikka periaatteessa menee hyvin, on karsittava ja heitettävä ylimääräiset pois. Koskahan kunnan tai vaikkapa valtion tulo- ja menoarviosta uutisoitaessa ei olisi kuullut tätä samaa vaatimusta? Ei edes nyt, kilpailukyvyn ja nousun vuonna.

Ylimääräiset pois…Kunnan terveys- ja sosiaalitoimen budjetti jatkaa hidasta paisumistaan. Uusia kuntalaisia muuttaa tänne asumaan, lapsia syntyy kuluttamaan päivähoidon ja esiopetuksen palveluja, väestö vanhenee eikä uusia työpaikkoja maaseutuvaltaiseen kuntaan juuri synny. Joskus perheet voivat huonosti eivätkä kykene huolehtimaan lapsistaan – huostaanottoja ja kodin ulkopuolelle sijoituksia tarvitaan.

Kun säästämistavoitteiden takia on karsittava menoja, niiden pitäisikin kohdistua juuri ja vain ylimääräiseen. Kovin vaikea keksiä perusturvan budjetista ylimääräistä, kun säästötavoitteet jo pelkkien palkkakustannusten nousun vuoksi ylittyvät. Ja miten ne ylittyvät sitten, jos kunta-alan työntekijät saavat heille kuuluvat (ja suureen ääneen valtion budjetista luvatut) palkankorotukset? Millä sitten säästetään kasvavista palvelutarpeista? Ovatko ylimääräistä kulua esim. esikoululaisten koulutarvikkeet? Jonossa omaishoidon tukea odottavien toiveet?

Kuntalain mukaan ”kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan”. Tämä tarkoittanee, että palveluista ei saa nipistää, sillä leikkaukset eivät edistä hyvinvointia vaan ajavat sitä alas. Muutenhan ollaan jo laittomuuden tiellä?

***
Tutkimus osoittaa, että suomalaisten arvot ovat muuttumassa. Kun vielä muutama vuosi sitten tärkeinä asioina nostettiin maailmanrauhaa ja työllisyyttä, nyt korostetaan omaa terveyttä ja pitkää ikää. Omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta on meillä saarnattu kauan, ja nyt näyttää viesti menneen perille. Onkohan nyt kuitenkin unohtunut jotain olennaista, kun tilastojen mukaan voidaan yhä huonommin henkisesti? Yritykset polttavat työntekijöitään loppuun, ja vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Missä vaiheessa heikkojen puolustamisesta ja pehmeiden arvojen vaalimisesta tuli vanhanaikaisia? Moni häpeilee vaieten radikaalia nuoruusaikaansa, protestoimistaan ja kyseenalaistamistaan. Miksiköhän? Vilpittömyys kai on parempi kuin valtavirran mukana ajelehtiminen.