|
Kirjoittanut Marianna Rautiainen
|
|
15.10.2007 00:00 |
Vierasmaalaisten lääkärien puutteellisesta kielitaidosta on kirjoiteltu. Joku onneton ei ollut taannoin saanut kunnollista ensihoitoa ajokorttiasiaansa, näin kirjoitettiin paikallislehden yleisönosastossa. Kirjoittaja tosin mainitsi, että esimerkiksi vanhuksille voi tuottaa vaikeuksia tulla ymmärretyksi tai ymmärtää itse lääkärien selvityksiä. Päällimmäisenä tuntui kuitenkin olevan huoli – jos oikein muistan – oman kaavakkeen ja näin ollen ajokortin saamisesta mahdollisimman pian.
Itse olen saanut perheelleni erinomaista hoitoa paikalliselta venäjää äidinkielenään puhuvalta Alekseilta. Oireet on tutkittu huolellisesti ja jatkotutkimuksiin lähetetty empimättä, jos hiukankin epäilyä diagnoosista on ollut. Myös selvitys hoidettavalle on annettu selkeästi, joskin hiukan epäpuhtaalla suomen kielellä. Kokonaisvaikutelmaksi on syntynyt kuva ammattitaitoisesta, ystävällisestä ja vakavasti työhönsä paneutuvasta asiantuntijasta.
Pahempaa uhkaa potilasturvallisuudelle tai –tyytyväisyydelle olen yleensä kokenut puhdasta suomea puhuvan, mutta kovin kitsaasti sitä käyttävän elikkä vallan puhumattoman lääkärin ja hoitajan vastaanotolla, jossa ei pahemmin kysellä taustoja ja tuntemuksia ja jossa omiin kysymyksiin ei joko vastata tai vastataan epäselvällä, tuskin kuuluvalla mutinalla tai ympäripyöreällä lausahduksella, josta kuultaa läpi kun-ei-maallikko-kuitenkaan-tätä-voi-tajuta –asenne. Jos Suomessa olisi enemmän ulkomaalaisia, ja heitä näkisi enemmän erilaisissa ammateissa, voisi ”kieliongelmakin” asettua kohtuullisen suhteellisuustajun rajoihin.
|