Eilisessä ajankohtaisohjelmassa toimittaja piti maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa lujilla. Vastakkain asettuivat eläinsuojelutarkastajan sana ja ministerin väittämä, että kaikki tehomaataloudessa on kutakuinkin hyvin.

Evira on sanonut painavan sanansa mm. viime aikoina esillä olleisiin kotieläinten pitoa koskeviin epäilyihin. Painava sana kuuluu: "Mitään poikkeuksellista ei ole havaittu eikä syytä toimenpiteisiin ole". Masentuneen ja vaisun tuntuinen tarkastaja totesikin, että näinhän se on, ei ole poikkeuksellista, että eläinten olot ovat huonot.

Anttila väitti, että asiasta noussut kohu johtuu siitä, että ihmiset ovat etääntyneet maataloudesta eivätkä tiedä, miten siellä toimitaan. Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että maataloudessa tehotuottajat ovat etääntyneet luonnosta ja luonnonmukaisuudesta. Ja lainsäädäntö, sitä esimerkiksi kyseisessä ohjelmassa tarkasteltuna, sallii asioita, joita normaali järki pitää eläinten huonona kohteluna. Mikään tehotuotanto ei jätä käyttämättä porsaanreikiä (sananmukaisesti!), joilla eläinten olojen annetaan olla rimaa hipoen lainmukaisia. Johan sen sanoo järkikin, että lämmitetty ja hoidettava tila maksaa, ja mistä sitten tinkiä muualta, kun kilpailu on kovaa?

Eläimiä kohdellaan esineinä. Siinä on kaiken tämän syy. Ja jos tiedostava nykyihminen näkee tämän epäkohtana, hän ei varmaankaan ole loitontunut mistään tarpeellisesta.

Odottaisin maataloustuottajien keulahahmolta nöyrempää asennetta, oikeaa inhimillista otetta ja halua muuttaa lakia ja/tai ravistella kilpailukyvyn sokaisemaa äänestäjäkansaansa. Todellinen kilpailukyky kai kuitenkin on sitä, että kotieläintuotantoa voidaan katsella suurennuslasilla ja niin eläimet, tuottajat kuin kuluttajatkin ovat tyytyväisiä. Eihän suomalaisen maaseudun elossa pitäminen voi olla ristiriidassa luonnonmukaisuuden ja kestävien arvojen kanssa? Ja jos on, niin unohdetaan koko vouhkaaminen hyvästä kotimaisesta lähiruuasta.