Huvittaa se, että eduskunnan (joiltain) miehiltä on käytöstavat hukassa. Minkäläiset mollottimet esimerkiksi Kummolalla on, kun niitä ei pysty kääntämään silmiin tai seiniin? (jossainhan se katse pitää olla, tottakai, mutta onhan se ainakin suurimmalla osalla ihmisistä vielä omassa hallinnassa, missä se on). Sitten huomio kiinnitetään täysin triviaaliin asiaan eli siihen, että ollaan median uhreja.

Tässä katoaa koko jutun juoni. Sehän on se, että joillain, puutteelliset tiedot käytöstavoista omaavilla tai esimerkiksi esimiesasemassa tai muuten hierarkiassa ylempänä olevilla miehillä on mukamas oikeus mittailla naispuolisten kanssaihmisten ulkonäköä tai jopa nautiskella siitä katsein, huomautuksin, kosketuksin. Ja tähän oikeuteen ei sitten saisi puuttua. Usein siihen ei edes voi puuttua, jos sattuu olemaan vaikkapa kyseisen miehen alainen. Miksi kellään olisi oikeus saattaa toinen noloon olotilaan?

Toisaalta olisi hyvä (vaikka ei pitäisi rohkaista huonoon käytökseen) antaa näiden herrojen maistaa omaa lääkettään. Voisihan sitä tuijotella vähän huvittuneena kiinteästi kyseisen miehen sepaluksen seutua tai vaikkapa taputtaa vähän kaljamahaa ja todeta, että ohhoh, pieni liikunta voisi auttaa tässäkin ongelmassa...

Miksi muuten ei Päivi Räsänen nostanut asiasta mitään meteliä, kun kuitenkin kertoi kokeneensa aiemmin häirintää? Tällaistako naiskuvaa pitäisi kannattaa?